Täydellisen biisin anatomia

Anna
toi on häijy ku kaikki pojat voi olla sillee
OO MÄ TIEDÄN LEVOTTOMAN TYTÖN, ANSSI LUET AJATUKSIAIN
sit kaikki tytöt on sillee
OO HALUAN OLLA SEN YHDEN POJAN LEVOTON TYTTÖ, ANSSI LUET AJATUKSIAIN
sit vielä toi koira nii loput voi olla sillee
OO KOIRA, ANSSI LUET AJATUKSIAIN

Ilkka
kissat ois parempia

Anna 
niin joo kissaihmiset
hmm.
kyl toi laulaa kissoista tossa

Ilkka 
laulaako...? muistan vaan mustekalat

Anna 
että kissat ei maista makeaa

Ilkka
aivan joo
problem solved

Anna 
täydellinen biisi siis

Synninpäästö

Minä en kuuntele Radioheadia. Luoja tietää, että olen yrittänyt.

Lähimmäksi hurahtamista pääsin vuonna 2005. Olin tiskaamassa. Tai kokkaamassa. Keittiössä joka tapauksessa, kuten emännäntaitojaan epätoivoisesti todistelevan vastarakastuneen naisen kuuluukin.

Olohuoneessa silloinen parempi puoliskoni kuunteli musiikkia. Hän piti Radioheadista. Kajareista kantautuvat äänet muistuttivat tälläkin kertaa kovasti Thom Yorken ja kumppaneiden tekemisiä.

Nyt minut valtasi kuitenkin tunne, joka oli ko. yhtyeen yhteydessä uusi ja tuntematon - huomasin tykkääväni kuulemastani. Siispä kysyin epäluuloisesti:

- Onks tää Radioheadia?

No ei. Kyseessä olikin vain eräs ensi-ep:nsä julkaissut kuopiolainen yhtye.

Radiohead-noviisiuteni takia en tunnistanut Willow Smithin tuoreen kappaleen samplea. Onneksi suuret ja mahtavat diggarit jaksavat kyllä muistuttaa, että kyseessä on Radioheadin Codex-biisistä lainattu pimputus. Siihen päälle sitten naureskellaan vielä vähän Willow'n melodramaattisuudelle.

Tyypit, se tyttö täyttää tänä vuonna 13. Onko ehkä vähän liian helppo kohde?

Ja Radiohead-vapaasta maailmastani voin tiedottaa, että minun korviini Willow'n tuotos on enemmän kuin siedettävä.